Monday, July 22, 2019

Sarjakuva-arvio: Satakieli joka ei laulanut

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut



Satakieli joka ei laulanut on sellainen teos, jossa on moni asia mennyt täysin nappiin. Se oli selkeä, helppolukuinen ja kaunis. En ole keksinyt teoksesta paljoakaan negatiivista kritisoitavaa, joten tämä lienee arvostelun sijaan pelkkää hehkuttamista. Omasta mielestäni teos on tällä hetkellä suomisarjakuvan kärkikastia. Muut sarjakuvan ystävät voivat teoksen lukea, ja miettiä yhtyvätkö mielipiteeseen.

Huomaa että Hyrri on opiskellut kuvataiteita. Eri tekniikoista on saatu yhdisteleltyä miellyttävä, tunnistettava tyyli, joka on todella söpö. Siinä on rujoa viivaa, joten lopputulos ei ole ällöttävän siloteltua hattaraa. Lapset ovat aidosti hellyyttäviä ja viattoman oloisia, mutta silti epätäydellisen rujoja, ihmismäisiä. Piirustusjälki on erilainen per tarina, koska tekniikkakin vaihtuu. Oi kuinka mukavaa! Itsehän tällaisesta tykkään, koska tyylinvaihdos pilkkoo teoksen sopivanpituisiksi makupaloiksi, niin ei tule olo että saa samaa makeaa mahan täydeltä.


Lapsen logiikka ja maailma oli omasta mielestä kuvattu hämmentävän tarkasti ja taidokkaasti kasvonilmein ja elein. Jotenkin tässä onnistuttiin ainakin minua muistuttelemaan siitä, millaista oli itse lapsena ja elää ”lapsen logiikan” kanssa. Siksi tekeekin erityisen pahaa tarinat, jotka ovat kyllä runollisen raakoja. Tulee oikein paha mieli. Erityisen pahoja olivat mielestäni ensimmäinen tarina, sekä tarina satakielestä. Huomasin tarinoiden jäävän kummittelevan vielä monta päivää mielessäni jälkikäteen. Asiaa ei helpota se, että tietää tarinoiden perustuvan jollain tapaa tositapahtumiin. Vaikka tarinat ovat raakoja, niin teoksesta puuttuu tylyys ja kylmyys. Tunnelmia kuvaillaan tarkkaavaisesti, yksityiskohtaisesti ja herkästi.

Toisessa blogissa huomasin teoksen saavan miinusta siitä, että tarinoissa ei ole selkeää draaman kaarta, eivätkä ne saa mitään päätöstä, jäävät vain kummittelemaan. Tämä on täysin totta, mutta mielestäni se on teoksen ydin. Itsellänikin on tällaisia lapsuusmuistoja: Outoja juttuja, joita lapsena ei oikein kunnolla ymmärtänyt. Tällaiset jutut muistaa vielä aikuisenakin, ja väittäisin että hämmentävät vieläkin. Niin se menee!

Nyt sitten kipinkapin kirjastoon ja arvioimaan. Varoituksen sanat: en oikein usko lasten ja teinien tästä sarjiksesta kiinnostuvan. Mielestäni sopivaa kohderyhmää on about 25-1000 vuotiaat, jotta me sitten ihmetellään mihin lapsuus ja nuoruus vilahti. Päästään nostalgisoimaan lapsuuden seikkailuilla ja ahdistavalla outoudella.



Artikkelin kuvat: Juliana Hyrri


No comments:

Post a Comment

As a dictator of this blog, I do not tolerate any kind of hate speech: such comments are removed.