Tuesday, July 23, 2019

Suomalaisia kovatasoisia webbisarjakuvia - pieni listaus


Moni sarjakuvanystävä haukkoi suutaan, kun tämän vuoden Eisner-voitto napsahti TURKUUN. Eisner on sarjakuva-alan suurin kunnianosoitus. Palkintoja tuli peräti kaksi: Parhaan jatkosarjakuvan palkinto ja parhaan huumorisarjakuvan palkinto. Tämä pääsi yllättämään monet, sillä Giant Days ei ainakaan omien käsitysteni mukaan ole erityisen tunnettu sarjakuva suomessa, vaikkakin sen laatu on selkeästi aivan erityislaatuisen kova. Turkulainen piirtäjävoittaja on Max Sarin. Sarjakuvan käsikirjoittaja on John Allison, ja toinen piirtäjä on Lissa Treiman. Onnea!!

Tuohtuneena siitä että tällainen helmi on jäänyt minulta ja monelta muulta aikaisemmin huomaamatta, jaan nyt linkkejä muihin webbisarjakuviin ja artisteihin, joiden en toivoisi joutuvan noteeraamatta. Onhan se häpeä jos Eisner napsahtaa suomeen, eikä kenelläkään ole hajuakaan tekijästä täällä päin! Itse Giant Daysia en voi linkittää, koska se ei ole käsittääkseni enää webissä luettavissa, ainakaan laillisesti. Kindle-version voi kuitenkin ostaa esim. Amazonista.





AFTER THE FOG + LIFE OUTSIDE OF THE CIRCLE + IMMORTAL NERD + SILLY GHOST


H-P Lehkonen on kuumaa kamaa, jonka ansiot on tajuttu pikkuhiljaa jo suomessakin. Sarjakuvat ovat vähemmistöystävällisiä ja yleensä aiheeltaan enemmän tai vähemmän queer. Silly ghost on Arvi Tammen piirtämä, muutoin Lehkonen piirtää itse. Itse olen pitänyt erityisesti Life Outside of the Circlestä, jossa on jotenkin hellyyttävä ja kiireettömän tuntuinen, romanttinen käsikirjoitus. Lehkonen on itseasiassa tietääkseni Suomen ensimmäisen(!) web-sarjakuvakustantamon perustaja ja omistaja. ERITTÄIN hyvä juttu sarjakuvataiteilijoille.



ALCHEMILLA + MY WIZARD DAD

Jumalaisen kauniisti, hauskalla omintakeisella väritystyylillä leivottua fantasiasarjakuvaa. Kerronta pelittää täydellisesti. Ja sitä on paljon! Piirustusjälki on näyttävyydestään huolimatta niin vaivattoman näköistä rentoudessaan, että ihan kateeksi käy. Tekijä on Sara Valta.




BELZEBUBS

J-P Ahonen tekee hellyyttävää satanistisarjakuvaa. Ja niin mainiosti piirrettyä! Nykyään heidän hevibändinsä on ihan oikea, ja animoituja musiikkivideoita on jo kaksi. Nekin ovat suomalaisen Pyjama Filmsin animoimia! Jee! Onneksemme myös valtamedia on huomannut Belzebubsin menestyksen.






LUMINE


Sarjan tekijä on Emma Krogell, joka paljastui minulle jossain vaiheessa suomalaiseksi. Hämmentävää! Valitsin sarjakuvan luettavakseni siksi, että se on saanut huippuarvosanat webtoons.comissa (joka on ISO sivusto) ja aina jatkuessaan on keikkunut sivuston suosikkisarjakuvien ykkösenä omassa kategoriassaan. Lumine sopii mielestäni ihmisille, jotka pitävät seikkailullisesta mangasta tai animesta.



PHANTOMLAND

Maaria Laurisen Phantomland on ihan jumalaisen, törkeän kauniisti piirretty. Kerronta ja juoni on todella taidokasta... Olen ollut kakarasta asti hänen taiteensa fani. Sarjakuva on niin hemmetin pro, että en osaa muuta kuin ihmetellä miten jumalaisen taitava sen tekijä on. Lisäksi hahmot ovat kuumia. Lääh puuh!





SHOOT AROUND + HEIR'S GAME


Suspun sarjakuva on noussut käsittämättömään menestykseen Webtoons.sivulla niin lukijamääränsä kuin arvostelumenestyksen perusteella. Tämä sarjakuva on tullut jo päätökseensä. Yhdyn lukioiden mielipiteeseen siitä, että kyseessä on mainio, erinomainen sarjakuva. Heir's gamea en ole kerennyt lukea vielä kunnolla, mutta käsittääkseni on homoromanssia ilmassa!









STAND STILL. STAND SILENT + A REDTAIL'S DREAM


Sarjat ovat Minna Sundbergin käsialaa. Ne ovat jumalattoman kauniisti väritetty, ja uskomattoman pitkiä, huomioon ottaen vaiva mikä niiden tekemiseen on mennyt. Ai niin, ja ne ovat myös hyviä! Mainitsinko jo että ne ovat upeita? Minna Sundberg painatti sarjakuvansa kickstarterin avulla, ja saatu summa ei ollut mikään pieni.... Kertoo jotain fanien intohimosta.


TIGER, TIGER

Petra Norlundin Tiger, Tiger on äärettömän hyvin piirretty ja hahmot ovat sympaattisia (ja hottiksia). Petran aiempi sarjakuva Prague Race on sekin ollut suosittu! Prague Race ei jatku enää, mutta Tiger, Tiger päivittyy usein. Sarjakuva on ollut Eisner-ehdokas(!!!)




TRANSFUSIONS + THE WITCH DOOR


Tässä Anni Keräsen sarjakuvassa on seksikäs homovamppyyri, ja se on kuulemma suomen suosituimpia sarjakuvia! En itse ole sarjakuvaa paljoa lukenut, mutta piirtojälki ja kerronta ovat vakuuttavan oloisia! Hänen seuraava sarjakuvansa on The Witch Door. Suosittelija H-P Lehkonen.





UNKNOWN LANDS


Rosi Kämpe on tunnettu siitä, että piirtää marvelille Spider-Gweniä! Unknown Lands on hänen oma projektinsa. Huomioonotettavaa on, että alun piirtojälki tulee parantumaan huimin harppauksin, ja onkin lopuksi helkutin komeaa! Suosittelija H-P Lehkonen.





Tässä ainakin sarjoja joita itse tiedän. Olen laadukkuuden lisäksi käyttänyt valintaperusteena kansainvälistä otetta (englanninkieli) ja päivitystahtia, mikä on elintärkeää webbisarjakuvan pärjäämisen kannalta.

Jos tiedät jonkun erityisen taitavan suomalaisen webbisarjakuvatekijän, jätä ihmeessä kommenttiin linkki!


Lisää suomalaista sarjakuvaa löydät mm:




Monday, July 22, 2019

Teokseni Rikkinäisen mielen kuvat -antologiaan



Jos tekstit ovat liian pienellä, klikkaa kuvaa!





Rikkinäisen mielen kuvat -antologian aiheena oli taide mielenterveydestä. Kannattaa lukaista koko teos! Hienoja juttui. Hankin materiaalin tähän sarjikseen facessa ihmisiltä kyselemällä. (Tämä taitaa olla sitä dokumentaarista sarjakuvaa?) Todellakin tuli niin paljon ihmeellistä settiä, ettei kaikki mahtunut messiin.

En ollut muistanut laittaa tätä blogiin aikaisemmin, luultavasti siksi, etten jaksanut kääntää englanniksi.... Nytte suomea tuutin täydeltä, pirpanat! 

Sarjakuva-arvio: Satakieli joka ei laulanut

Juliana Hyrri: Satakieli joka ei laulanut



Satakieli joka ei laulanut on sellainen teos, jossa on moni asia mennyt täysin nappiin. Se oli selkeä, helppolukuinen ja kaunis. En ole keksinyt teoksesta paljoakaan negatiivista kritisoitavaa, joten tämä lienee arvostelun sijaan pelkkää hehkuttamista. Omasta mielestäni teos on tällä hetkellä suomisarjakuvan kärkikastia. Muut sarjakuvan ystävät voivat teoksen lukea, ja miettiä yhtyvätkö mielipiteeseen.

Huomaa että Hyrri on opiskellut kuvataiteita. Eri tekniikoista on saatu yhdisteleltyä miellyttävä, tunnistettava tyyli, joka on todella söpö. Siinä on rujoa viivaa, joten lopputulos ei ole ällöttävän siloteltua hattaraa. Lapset ovat aidosti hellyyttäviä ja viattoman oloisia, mutta silti epätäydellisen rujoja, ihmismäisiä. Piirustusjälki on erilainen per tarina, koska tekniikkakin vaihtuu. Oi kuinka mukavaa! Itsehän tällaisesta tykkään, koska tyylinvaihdos pilkkoo teoksen sopivanpituisiksi makupaloiksi, niin ei tule olo että saa samaa makeaa mahan täydeltä.


Lapsen logiikka ja maailma oli omasta mielestä kuvattu hämmentävän tarkasti ja taidokkaasti kasvonilmein ja elein. Jotenkin tässä onnistuttiin ainakin minua muistuttelemaan siitä, millaista oli itse lapsena ja elää ”lapsen logiikan” kanssa. Siksi tekeekin erityisen pahaa tarinat, jotka ovat kyllä runollisen raakoja. Tulee oikein paha mieli. Erityisen pahoja olivat mielestäni ensimmäinen tarina, sekä tarina satakielestä. Huomasin tarinoiden jäävän kummittelevan vielä monta päivää mielessäni jälkikäteen. Asiaa ei helpota se, että tietää tarinoiden perustuvan jollain tapaa tositapahtumiin. Vaikka tarinat ovat raakoja, niin teoksesta puuttuu tylyys ja kylmyys. Tunnelmia kuvaillaan tarkkaavaisesti, yksityiskohtaisesti ja herkästi.

Toisessa blogissa huomasin teoksen saavan miinusta siitä, että tarinoissa ei ole selkeää draaman kaarta, eivätkä ne saa mitään päätöstä, jäävät vain kummittelemaan. Tämä on täysin totta, mutta mielestäni se on teoksen ydin. Itsellänikin on tällaisia lapsuusmuistoja: Outoja juttuja, joita lapsena ei oikein kunnolla ymmärtänyt. Tällaiset jutut muistaa vielä aikuisenakin, ja väittäisin että hämmentävät vieläkin. Niin se menee!

Nyt sitten kipinkapin kirjastoon ja arvioimaan. Varoituksen sanat: en oikein usko lasten ja teinien tästä sarjiksesta kiinnostuvan. Mielestäni sopivaa kohderyhmää on about 25-1000 vuotiaat, jotta me sitten ihmetellään mihin lapsuus ja nuoruus vilahti. Päästään nostalgisoimaan lapsuuden seikkailuilla ja ahdistavalla outoudella.



Artikkelin kuvat: Juliana Hyrri


Friday, July 5, 2019

radioraivo

Sorry, finnish only (me too lazy)


Juuh elikkäs! Olen havainnut tietynlaisia nettiriippuvuden piirteitä itsessäni ja olen koittanut laittaa itselleni rajoituksia tietokoneen ja kännykän käytön suhteen. Itteäni rupes sitte ihan hävettää vitutuksen tuntemukset mitä tulee siitä, ettei tarpeeksi "hyvää" viihdettä ole saatavilla klo 3:00 keskellä yötä. Riippuvuuden oire?
Jatkossa se on sitten podcasteja kännystä nukkumisen helpottamiseksi, ja koitan vaan olla klikkaamatta itteäni jollekin turhakesivulle siinä samalla...

Viihteen ja median liiallisessa käytössä on se ikävä puoli, että tulee sellainen ikävä tunne, että elämä valuu jotenkin hukkaan, jos "istuu sisällä" nautiskelemassa faceryhmistä tai vaikka siitä netti-podcastista ja makaa vaan. Jotenkin tuntuu tai on tuputettu se idea että pitäis mennä elämään sitä "oikeaa elämää" jonneki ulos, pelaamaan vaikka palloa naapurien lasten kanssa, tykkäsi sitten pallon pelaamisesta, lapsista tai ihmisistä yleensä. Ennen muinoin kirjanörttejä varmasti paukutettiin päähän samasta asiasta, sitte töllön katselijoita, nytte uusin tulokas netti/kännykkä on itse saatana? Onkos se kirja tai radio sitte jotenkin pyhempi ja parempi media ja viihteen lähde ku netti tai vaikkapa videopelit? Meneekö se elämä nyt oikeesti hukkaan jos vietän tuhottomasti aikaa netissä, ku vaikuttaa tällainen viihteen kulutus olevan kuitenki suhteellisen luontaista käytöstä ihmiselle kuitenni? Tämmöisiä ajatuksia sitte kelpaa mietiskellä klo kolmelta aamuyöllä, kun ei ole mitään "tarpeeks hyvää" viihettä jolla tuudittautua...